Suoraan sisältöön
Suomen ulkoasiainministeriö

Suomen pysyvä edustusto, Geneve: Toimialat: Kauppapolitiikka

SUOMEN PYSYVÄ EDUSTUSTO, Geneve

Mission Permanente de la Finlande
Avenue de France 23, Case Postale 198, 1211 Genève 20, Suisse
Puh. +41-22-919 4242, Fax: +41-22-740 0287
S-posti sanomat.gen@formin.fi
Français | Suomi | Svenska | English | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 

Kauppapolitiikka

Kauppapolitiikan yhtenä perinteisenä tehtävänä on totuttu pitämään kaupan rajaesteiden – tullien laskemista tai kokonaan poistamista. Tämä tehtävä on ajankohtainen vielä tänäänkin, mutta kauppapolitiikassa on entistä enemmän huomioitava yritystoiminnan globaali luonne.

Rajaesteiden poistuessa tai madaltuessa huomiota on kiinnitettävä muihin kaupan esteisiin – kuten mm. teknisiin määräyksiin ja standardeihin, immateriaalioikeuksiin, tukien käyttöön ja kilpailuun sekä kaupan menettelyihin. Kauppapolitiikkamme keskeisenä tavoitteena on luoda suomalaisyrityksille yhtäläiset edellytykset ja tasavertaiset mahdollisuudet kilpailla globaaleilla markkinoilla.

Kauppapolitiikalla on kuitenkin yhteys muihin keskeisiin globaalikysymyksiin. Kehitys, työelämän normit ja ympäristö on mainittu tällaisina laajoina teemoina. Kaupan vapauttamisella ja sääntöjen luomisella on suotuisia vaikutuksia. Positiivinen vaikutus on hyvin usein kytköksissä jäsenten oman sisäisen politiikanmuodostamisen tehokkuuteen – kuten mm. liiketoiminnan mahdollistavan, transparentin ja ennakoitavan toimintaympäristön luomiseen ja ylläpitoon. Globaali kaupankäynti on kuitenkin tuonut mukanaan myös uusia haasteita, jotka liittyvät esimerkiksi terveyteen tai vaikkapa ruokaturvallisuuteen. Mitään politiikanlohkoa ei nykyään voida hoitaa täysin erillisenä muusta ympäristöstä.

Kauppapolitiikalla tuetaan suotuisan liiketoimintaympäristön luomista eri puolilla maailmaa. Genevessä, Maailman kauppajärjestössä, WTO:ssa neuvotellaan ja sovitaan yhteisistä pelisäännöistä sekä sopimusjärjestelmän saattamisesta vastaamaan nykypäivän vaatimuksia. Tarpeen vaatiessa WTO:n puitteissa myös ratkotaan ongelmatilanteita, ja pyritään palauttamaan jäsenten välisten oikeuksien ja velvoitteiden välinen tasapaino.

Maailman kauppajärjestö WTO

Suomi on ollut Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen sen perustamisesta eli vuodesta 1995 alkaen. WTO:n perustamissopimus ja sen liitesopimukset allekirjoitettiin vuonna 1994 seitsemänvuotisen Uruguayn kauppaneuvottelukierroksen tuloksena. Neuvottelukierroksella uusittiin vuodesta 1947 voimassa ollut tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus, GATT-sopimus, jonka sopimusosapuolista tuli uuden järjestön, WTO:n jäseniä sekä laajennettiin sopimuspohjaa. Vuoden 2016 vaihteessa WTO:ssa on 162 jäsentä, mutta määrä kasvaa edelleen.

WTO on ainoa maailmanlaajuinen järjestö, jossa sitovin sopimuksin luodaan kansainvälisen kaupan sääntöjä sekä valvotaan niiden noudattamista. WTO:n tavoitteena on purkaa kaupan esteitä ja kaikenlaista syrjintää kaupan alalla. Jäsenet tekevät järjestössä päätökset yksimielisesti. WTO:ssa syntyneisiin sopimuksiin tarvitaan kansallisten parlamenttien hyväksyntä niiden voimaan saattamiseksi. Sopimuksissa määritellään sopimuspuolten oikeudet ja velvollisuudet, kauppariitojen ratkaisun menettelytavat, sekä jäsenmaille niiden pyynnöstä myönnettävät poikkeukset ja helpotukset. Jäsenet seuraavat myös säännöllisin väliajoin muiden jäsenten kansallista kauppapolitiikkaa kauppapoliittisen maatutkinnan avulla.

WTO:n korkein päättävä elin on sen ministerikokous, joka kokoontuu joka toinen vuosi. Väliaikoina päätöksiä tekee Genevessä pysyvistä WTO-edustajista koostuva yleisneuvosto. Yleisneuvoston alaisuudessa toimii sekä erityis- että alakomiteoita.

WTO tarjoaa kehitysmaille kauppaan liittyvää teknistä apua ja koulutusta, jotta ne voisivat tehokkaammin hyötyä monenkeskisestä kauppajärjestelmästä. WTO toimii yhteistyössä muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa mm. kauppaan ja kehitykseen sekä ympäristöön liittyvissä kysymyksissä.

WTO:n 4. Ministerikokouksen päätöksellä käynnistettiin vuonna 2001 laajat monenkeskiset neuvottelut kaupan vapauttamiseksi edelleen. Dohan kauppaneuvottelukierroksen (DDA) tavoitteena on saavuttaa sopimuksia sekä uusista aiheista että päivittää vanhaa sopimuskantaa. Neuvotteluja on leimannut hidas eteneminen. Muutamista kierroksen aiheista onnistuttiin sopimaan Balin (2013) ja Nairobin ministerikokouksissa (2015), mutta suurin osa niistä on edelleen ratkaisematta. Nairobin julkilausumassa tunnustettiin ensimmäistä kertaa jäsenten erimielisyys DDA:n kohtalosta. Kysymys neuvottelujen jatkumisesta on toistaiseksi auki.

Monenkeskisten sopimusten lisäksi WTO:n puitteissa on neuvoteltu menestyksellisesti myös useankeskisiä sektorisopimuksia. Ne tarjoavat mahdollisuuden edetä kaupan vapauttamisessa siihen valmiiden osapuolten kesken. WTO:n julkisten hankintojen sopimus (GPA) ja informaatioteknologiasopimus (ITA) ovat esimerkkejä WTO:ssa solmituista useankeskisistä sopimuksista.

Suomi vaikuttaa WTO:ssa Euroopan unionin jäsenmaana. WTO:n kokouksissa 28 jäsenmaan puolesta puhuu Euroopan komissio, jolla on kauppapoliittisissa kysymyksissä toimivalta ja aloiteoikeus. EU on WTO:ssa yksi järjestön aloitteellisista ja keskeisistä vaikuttajista.

EU:n kauppapoliittiset tavoitteet ohjautuvat WTO:n neuvotteluihin vasta kun EU:n jäsenmaat ovat sopineet yhteisestä kannastaan. Suomi pyrkii aktiivisesti vaikuttamaan ja valvomaan etujaan EU-maiden yhteistä kannanmuodostusta määriteltäessä. Geneven edustustomme päätehtäviä onkin varmistaa, että Brysselissä pohjustetut näkemyksemme toteutuvat Euroopan Unionin kauppapoliittisissa kannanotoissa WTO:n kauppaneuvotteluissa. Suomen tavoitteena Dohan kierroksella on saada aikaan kestävä ja hyvinvointia globaalisti edistävä lopputulos.

Kauppa ja kehitys

Kauppa- ja kehityskysymykset ovat Genevessä näkyvästi esillä. Kehitysmaiden taloudellista kehitystä ja integroitumista maailmantalouteen pyritään tukemaan kauppapolitiikan ja kauppaa tukevan kehitysyhteistyön (Aid for Trade) keinoin useiden Genevessä toimivien organisaatioiden ja ohjelmien kautta. Edustusto tekee tiivistä yhteistyötä keskeisten toimijoiden kuten WTO:n, UNCTADin (United Nations Conference on Trade and Development), ITC:n (International Trade Centre) ja EIF:n (Enhanced Integrated Framework) kanssa. Suomi rahoittaa näiden järjestöjen kehitysmaille antamaa teknistä apua ja suuntaa tukensa erityisesti LDC-maille ja Afrikalle.

Genevessä edistetään myös DDA-neuvotteluiden yhteydessä vuonna 2005 syntynyttä Aid for Trade -aloitetta. Sen tavoitteena on parantaa kehitysmaiden kaupankäyntikykyä, jotta ne voisivat tehokkaasti osallistua maailmankauppaan ja hyötyä siitä.  Aid for Trade –monitorointikokouksia on pidetty Genevessä joka toinen vuosi vuodesta 2007 lähtien.

Geneven kauppa- ja kehitysjärjestöistä suurin on UNCTAD, jonka toiminta pohjautuu kolmeen pilariin: hallitustenvälinen yhteistyö (konsensuksen rakentaminen), tutkimus ja tekninen yhteistyö.  Järjestön korkein päättävä elin on konferenssi, joka järjestetään neljän vuoden välein.  Konferenssissa linjataan järjestön mandaatti tulevalle neljälle vuodelle. Edellinen konferenssi UNCTAD XIV järjestettiin heinäkuussa 2016 Nairobissa. Lisäksi vuositasolla UNCTAD:ssa järjestetään useita kokouksia järjestön kattamien teemojen osalta.

UNECE

YK:n Euroopan talouskomissio UNECE perustettiin vuonna 1947 edistämään taloudellista yhteistyötä ja talouskasvua jäsenmaidensa alueella. Sen 56 jäsenmaata, jotka käsittävät niin Euroopan kuin entisen Neuvostoliiton ja Pohjois-Amerikan valtiot, kokoontuvat Genevessä säännöllisesti UNECE:n alakomiteoiden ja niiden lukuisten työryhmien kokouksiin.

UNECE:n tehtävänä on laatia sopimuksia, säännöksiä ja normeja sekä erilaisia analyysejä ja tilastoja sen eri toiminta-aloilta. Se tarjoaa neuvoja ja teknistä tukea erityisesti siirtymätalousmaille ja toimii jäsenmaidensa välisenä keskustelufoorumina. Järjestön alakomiteat toimivat seuraavilla aloilla; kauppa, taloudellinen integraatio ja yhteistyö, energia, liikenne, ympäristöpolitiikka, metsät, asuinyhdyskunta, tilastot ja väestöasiat.

Suomesta UNECE:n alakomiteoiden työskentelyyn  osallistuvat pääasiassa eri valtionhallinnon aloja edustavat asiantuntijat. Pysyvän edustuston tehtävänä on edustaa Suomea järjestön päätäntäelimessä, toimeenpanevassa komiteassa ja joka toinen vuosi järjestettävissä komission istunnoissa.

WIPO

Maailman henkisen omaisuuden järjestö WIPO (The World Intellectual Property Organization) on yksi 17:sta YK:n erikoisjärjestöstä. WIPO toimii foorumina kansainvälisille immateriaalioikeuspalveluille, -politiikalle ja -yhteistyölle. Sen päätehtävä on edistää immateriaalioikeuksien (IPR) suojaa, jolla tuetaan innovatiivista ja luovaa toimintaa. WIPO ylläpitää kansainvälisten henkisen omaisuuden suojaan liittyviä tietopankkeja.

Immateriaalioikeudet voidaan jakaa teollisoikeuksiin ja tekijänoikeuksiin. Teollisoikeuksilla (patentti, hyödyllisyysmalli, tavaramerkki ja mallisuoja) suojataan, hallitaan ja kaupallistetaan kehitystyön tuloksia. Tekijänoikeuden kohteena on kirjallinen tai taiteellinen teos.

Kansainvälisten IPR-sopimusten aikaansaaminen WIPO:ssa on viimeisen vuosikymmenen aikana merkittävästi hankaloitunut. Sopimusneuvottelujen politisoitumisen vuoksi monet vuosia jatkuneet neuvottelut esim. mallioikeuslaista tai lähettäjäyritysten (Broadcasting) suojasta eivät ole tuottaneet tulosta. Viimeisimmät WIPO-sopimukset ovat audiovisuaalisten esitysten suojaa koskeva Pekingin sopimus 2012 ja Marrakeshin sopimus julkaistujen aineistojen saavutettavuudesta näkövammaisille 2013. Vuonna 2015 neuvoteltiin Lissabonin alkuperäsääntösopimukseen uudistus, joka laajentaa sopimuksen katteen maantieteellisiin merkintöihin.

WIPO:n korkein päättävä elin on yleiskokous, joka kokoontui kerran vuodessa. WIPO:n hallinnoimilla eri sopimuksilla on omat vuosittaiset päätöksiä valmistelevat kokouksensa. WIPO:n puitteissa kokoontuu myös lukuisia pysyviä komiteoita sekä työryhmiä edustaen koko henkiseen omaisuuteen liittyvien kysymysten skaalaa. Vuodesta 2007 lähtien tärkeän osa-alueen WIPO:n toiminnassa muodostaa oikeudellisen ja teknisen avun tarjoaminen kehitysmaille immateriaalioikeuksia koskevissa kysymyksissä.

WIPO:n juuret ulottuvat vuoteen 1883, jolloin solmittiin ensimmäinen kansainväli­nen immateriaalioikeuksien sopimus, teollisoikeuksia koskeva Pariisin yleissopimus. Sitä hallinnoiva sihteeristö perustettiin Berniin vuonna 1893. Järjestö muutti Geneveen 1960-luvulla ja samalla aloitettiin keskustelut järjestön uudistamisesta. Vuonna 1967 hyväksyttiin järjestön toimintaa laajentanut WIPO -yleissopimus . Vuonna 1974 WIPO:sta tuli YK:n erityisjärjestö. WIPO on poikkeuksellinen YK-järjestö, sillä käytännössä se rahoittaa itse toimintansa. Yli 90 % WIPO:n budjetista koostuu erilaisista IP-palveluiden käyttäjien rekisteröintimaksuista.

WIPO:n päämaja sijaitsee Genevessä. WIPO:lla on 188 jäsenmaata. Noin 250 hallitusten välistä järjestöä (esim. EU) tai kansalaisjärjestöä on saanut tarkkailija-aseman WIPO:n kokouksiin.

WIPO:n pääjohtajana toimii Australiasta kotoisin oleva Francis Gurry, jonka toinen toimikausi alkoi 1.11.2014.

Tulosta

Tämä dokumentti

Päivitetty 27.9.2016


© Suomen pysyvä edustusto, Geneve | Tietoa palvelusta  | Yhteystiedot